Hibernating

Jeps, elikä blogi jää ns. talviunoselle, koska aika ei millään riitä. Lentopallokausi starttaa huomenna ja sittenpä se onkin menoa! Tavataan taas ensi keväänä? ;) Toivottavasti! Nyt reenausta tahdittaa joukkueen omat reenit ja pelit, koulu ja työt. Talvesta tulee pitkä, mutta varmasti antoisa. Moikkelis!

Love is in the air

Pitkästä aikaa taas joutaa päivittelemään blogia. On mennyt kyllä koko kesä reissatessa ympäri Suomea ja tällä hetkellä olen tien päällä myös. Eilen oli rakkaan siskoni häät Sotkamossa ja Kainuussa tuli vietettyä muutama päivä häitä järjestellessä, sillä olin saanut kunnian olla toinen kaasoista. Alkuviikon väsäsin siskolle videota ja tämä viikko onkin mennyt reenaamisen suhteen aika lailla laiskotellessa ja harmittaahan se, vaikka tärkeätä ja aikaavievää tekemistä on ollut häiden järjesteleminenkin.

love is in the air

 
Olen pitänyt jo parin vuoden ajan treenipäiväkirjaa netissä osoitteessa http://treenit.net/ ja laskeskelin, että viime viikolla tuli reenattua 16h 45min, mikä on jo aika hyvin! Siksikin harmittaa tämä viikko, koska tästä kuusta olisi muuten voinut tulla ennätyskuukausi reenaamisen määrän suhteen, jos olisin päässyt jatkamaan hyvää alkua. Olin siis viime viikon ja seuraavankin pois joukkueen reeneistä, mutta Niina on ahkerana siellä kulkenut, mitä on töiltään ehtinyt ja nyt nekin vihdoin loppui ja arki alkaa koulun alun kanssa käsi kädessä. Itse joudan vielä lomailemaan, koska oma kouluni alkaa vasta syyskuun alussa.

Harmittaa myös se, että en päässyt mukaan kauden ensimmäiseen pelireissuun, joka oli suunnattu Savonlinnaan ja Linna-Volley turnaukseen. Tottakai ajankohta oli juuri se sama lauantai, jolloin siskoni sanoi tahdon. No, onneksi reissuja tulee kuitenkin vielä paaaaaljon seuraavan kauden aikana. Joittenkin mielestä ehkä jopa kyllästymiseen asti. Hyvin olivat kuitenkin likat pärjänneet siellä ja tästä voikin lukea lisää kuulumisia sieltä: http://www.puijowolley.fi/naiset-edustus/?x423616=425039. Niina asianomaisena osaisi kertoa myös tänne pelireissusta, mutta saa nähdä milloin joutaa tyttö enää kirjoittelemaan ;)


- Saara

First and last

Tässä hieman tunnelmia viime viikonlopun biitsiturnauksesta. Pärjättiin ihan just niin kuin ajateltiinkin! Eli ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa oli siitäkin edestä ja ois voinut kyllä pelailla vaikka koko päivän. Keli suosi ja käytiin uimassa ja syömässä pelien jälkeen. Parhaita hetkiä pelin osalta oli ensimmäisessä pelissä, jossa pelattiin meidän lohkovoittajaa vastaan ja saatiin molemmissa erissä n. 17 pistettä ja välillä johdettiinkin jonkin verran. Kokemus kuitenkin vei tämän ja muutkin pelit. No, ei meillä parina olekaan alla Niinan kanssa kuin ehkä 5-7 harjoitukset, eikä kumpikaan olla biitsiä juuri pelattu sen enempää. Jostakin kuitenkin täytyy lähteä ja biitsissä on hauskaa se, että sitä voi harrastella sitten vanhoille päiville saakka! :)
   Tämä oli siis ensimmäinen turnaukseni biitsin saralla ja nyt sitä vasta huomaa mitä kaikkea pitää vielä kehittää, jos meinaa pärjätä. On se vain niin eri, kun kentällä on vain ne kaksi pelaajaa. Pitää liikkua ja tarkkailla tilannetta enemmän ja käyttää päätään ratkaisuissa. Biitsissä enemmänkin aivot ratkaisee kuin voima, vaikka en kyllä vähättele pelisilmän tärkeyttä lentopallossakaan. Taisi jäädä kuitenkin ainakin tämän kesän viimeiseksi turnaukseksi samalla, koska sisälentopallokausi lähenee alkuaan ja tällä viikolla aloitettiin taas omatoimijakson jälkeen reenaus joukkueen kesken.

Kuvat kertokoon puolestaan!

"You can't perfect something until you can do it 300 times without messing up."

- Saara

Plans to have fun

Noin, ilmoittauduttiin sitten Niinan kanssa ensimmäiseen biitsiturnaukseen ja suunta olisi lauantaina Jyväskylään! Ensimmäinen se onkin, isolla E:llä. Minä en ole koskaan nimittäin osallistunut biitsiturnaukseen tai pelannut biitsiä kilpaillen muita vastaan. Ja ensimmäinen se on myös meille parina. Koskaanhan sitä ei tiedä, jääkö myös viimeiseksi, mutta tärkeintä meille on vain hauskanpito ja kokemusten kartuttaminen! Ainakin itse odotan innolla ja tuli ostettua sitten meille lämmittelyasutkin jo aikaisemmin ostettujen pelitoppien lisäksi. Viime aikoina (tai no, koko kesänä) ei ole tullut paljoa biitsiä harjoiteltua tai pelattua, eikä todellakaan odotukset ole korkealla pärjäämisen suhteen. Perjantaina olisi pakko vielä aamusta jonkinnäköiset yhteistreenit pitää, jottei ihan kujalla oltaisi sitten lauantaina. Noh, mennään nyt sitten nauttimaan ainakin kelistä, jos ei muusta.

Nyt on viimeinen viikko menossa meidän kolmen viikon omatoimisesta harjoittelujaksosta ja joukkueharkat jatkuu taas ensi viikolla. Tämä kolmeviikkoinen on sisältänyt valmentajien ohjelman mukaan paljon fysiikkaa sekä kestävyyttä kehittäviä harjoitteita. Pikkuhiljaa ollaan siirrytty perusvoiman puolelle ja eilen kävinkin tekemässä sen ohjelman hyvinkin ahtaassa, mutta jo tutuksi tulleessa salissa. Ruuhkaa ei ollut, mutta ahdas se silti oli. No, mutta tosimiesten puntiksi riittää, että sieltä löytyy penkki- ja kyykkypaikka, eikös niin?

varsinkin yksin treenatessa on mukava kuunnella musiikkia :)

Mulla on ollut paljon vapaata töistä, enkä oikeastaan juuri muuta olekaan tehnyt kesällä kuin lomaillut ja reenaillut. Kuopiossakaan en ole juuri jaksanut pysyä, joten yhteisreenaaminen Niinan kanssa on jäänyt vähemmälle kuin alunperin suunniteltiin. Vaan syksylläpä sitä tulee taas nähtyä kyllästymiseen (jos se on mahdollista) asti. Kausi alkaa siis pikkuhiljaa lähestyä ja joukkue oltiinkin jo ilmoitettu ensimmäiseen harkkaturnaukseen, johon minä en valitettavasti edes pääse mukaan. Samaan aikaan kun muut ovat taistelemassa pallojen, erien ja pelien voitoista, minä olen ikuistamassa rakkaan siskoni vihkimistä. Joudunpa/pääsenpä jopa itsekin laulamaan juhlaväen eteen. Huuuii, tiedossa on siis muutakin treenaamista kuin urheiluun liittyvää..


"You can't make a great play unless you do it first in practice."

- Saara

My story by Saara

Sitä on monesti tullut mietittyä, että miten sitä on päätynyt harrastamaan juuri lentopalloa, ja miten onkaan mahdollista, että tämä kyseinen laji on vienyt sydämeni täysin. Muistan pienestä pitäen tykänneeni lentopallosta. Jo silloin ala-asteella, kun sitä pääsi pelailemaan vain todella harvoin koulussa. Tykästyin paljon ja välillä harjoittelimmekin siskojen kesken "omalla" liikuntasalillamme. Asuimme tällöin vanhalla koululla, johon oli rempattu asuinhuoneistoja ja meillä oli käytössämme koulun liikuntasali. Näin jälkeenpäin ajatellen - mikä unelma! No, silloin elämässäni oli kuitenkin yleisurheilu, eikä muulle harrastukselle ollut aikaa. 
           Yleisurheiluharrastustani jatkoinkin aina 8.lk asti, kunnes koulukaverit Pudasjärvellä alkoivat houkutella minua lentopalloharkkoihin. Tottakai kiinnostuneena meninkin mukaan Kokko Timpan oppeihin. Olin silloin vanhempi C-tyttö. Jonkin aikaa jaksoin reenata yleisurheilua ja lentopalloa päällekäin, mutta lopulta kiinnostus ikuisiin juoksu- ja koordinaatiotreeneihin lopahti, vaikka intoa ja taitoa olisi voinutkin olla paremmalla valmennuksella pidemmällekin. Lentopallo alkoi vallata alaa ja käytiinhän sitä ensimmäiset Power Cupitkin. 

Yläasteen jälkeen olin päättänyt lähteä muualle lukioon opiskelemaan ja muutamasta vaihtoehdosta päädyin valitsemaan Pihtiputaan lukion lentopallolinjan. Paljoa en osannut vielä reilun vuoden pelailun jälkeen, joten voinkin sanoa, että oikeastaan melkein kaiken lentopallosta opinkin vasta lukiossa. Opit olivat kultaakin kalliimpia, ja tulihan sitä kultaakin voitettua, mm. A-tyttöjen SM ja KLL:n peleissä sekä nostettua 2-sarjajoukkue 1-sarjaan (johon ei valitettavasti ollut taloudellisia mahdollisuuksia pienellä kunnalla, jossa pelataan jo Mestaruusliigaa).

Mukana SM-kultaa 2009 voittamassa olivat ylh. vas. Eveliina Koljonen, Mira Pienmäki, minä, Niina Kiuttu, Johanna Pekkarinen, Jenni Tuovila. Alh. vas. Maiju Hiekka, Sanna Häkkinen, Taija Pekkarinen, Noora Heikkinen ja Saana Suokas ja valmentajina Mika Alanko sekä Jussi Lindroos. 

Abivuotenani pääsin mukaan kehityspelaajaksi myös Pislaplokiin, joka pelaa Mestaruusliigaa. Kesätreenaus oli kovaa, mutta kehittävää ja Natusen Satulta sai imettyä paljon tärkeitä oppeja. Kauden pelailin lähinnä 2-sarjaa ja kävin välillä myös liigan mukana. Suosittelen Pihtiputaan lentopallolinjaa ehdottomasti kaikille lentopallosta kiinnostuneille. Siellä on hyvä valmennus, ja opiskelijoista välitetään oikeasti. Lisäksi urheilijoita varten toinen lämmin ruoka koulupäivän päätteeksi erittäin halvalla!  

linjan potkijaisista 2010

Valmistuin ylioppilaaksi 2010, jonka jälkeen halusinkin lähteä opiskelemaan Rovaniemelle, mutta kun ei opiskelupaikkaa irronnut, niin ajattelin pitää välivuoden ja tehdä töitä ja pelailla lentopalloa. Kävin try outeilla Rovaniemeläisjoukkuessa Woman Volleyssa, joka silloin pelasi 1-sarjaa (ensi kaudella liigaa). Olisinkin päässyt heidän mukaansa, mutta samaan aikaan minulle tuli kutsu myös silloin liigaa pelaavan Kuusamon Pallo-Karhujen taidonnäyteleirille entisen valmentajani toimesta. Leiri poikikin minulle paikan joukkueeseen ja ajattelin, että jos nyt kerran pääsen liigaan, niin menen sinne vain oppimaan lisää. Peliaikaa ei ollut odotettavissa, mutta kyllä sitäkin tietysti vähän tuli, ja ennen kaikkea arvokkaita kokemuksia. Niinkuin minulle on sanottu, jokainen sekunti kentällä vie eteenpäin. 

itehä oon tuo lyhyt blondi tuolla keskellä..

niitä arvokkaita sekunteja ;)

Kausi oli pitkä, mutta pelimatkat ne vasta pitkiä olivatkin. Sieltä itärajalta meni melkein 12h suuntaansa kun ajettiin muutaman kerran hajonneella bussillamme mm. Saloon tai Euraan. No, päivääkään en vaihtaisi pois kuitenkaan. :) 

        Välivuottani seurasi toinenkin välivuosi, ja tällä kertaa Kuopiossa. Ajattelin, että kun nyt on tärkeitä oppeja saatu liigasta, niin olisi mukava päästä jo kentällekin niitä kokeilemaan. Kuopiossa minua odottikin Puijo Wolley ja naisten 1-sarja ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kohta alkaa toinen kausi keltamustissa. Viime kaudella meillä oli paras joukkue ikinä, missä olen ollut. Kaikki tulivat toistensa kanssa hyvin toimeen ja meillä oli hullun hauskaa pelimatkoilla. Kukapa ei haluaisi jäädä!

ihana joukkueemme kaudella 2011-2012

Siinäpä minun tarinani. Ensi kautta innolla odottaen ja niin kauan sitä seuraavia kausia, kun vain terveyttä ja intoa riittää! Rakastan tätä. Joukkue on kuin toinen perhe. Pelimatkoilla avaudutaan ja setvitään ongelmia sekä mietitään yhteiskunnallisia asioita. Aivoterapiaa parhaimmillaan. En oikein keksi mitään yhtä syytä, miksi juuri lentopalloa harrastan, mutta sitten kun siihen jäin koukkuun, niin ei ole paluuta ollut. Kontaktilajit eivät ole minua varten, mutta tykkään palloilusta sekä joukkuelajeista. Sytyn monesti enemmän muiden hienoista onnistumisista kuin omistani. Se tässä onkin parasta, kun voi yhdessä tehdä. Sekä kärsimättömälle luonteelleni sopii, ettei pisteitä tule vain silloin kun pallo menee maaliin, vaan jokaisessa pallossa on kyse pisteestä!

Lopuksi haluaisinkin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet mukanani tähän mennessä luomassa tätä ihanaa seikkailua :) 

"I'm loving it."

Slowly but surely

Helou, musta ei ookkaa kuulunu taas vähään aikaan, kun työt sun muut reissut on pidätelly koneen äärestä. Mut nii tiistai-aamuna käytiin Sarpulan kanssa tekemässä piiiitkästä aikaa meidän oma tekemä vanha kunnon keskivartalojumppa. Onneks jaksettiin kuitenki melko hyvin vetää kaikki kolme kierrosta kunnialla loppuun;) Ensimmäisen kierroksen jälkeen muutettiin jopa jumppaa vähän rankemmaksi. Tehtiin aina yks liike kahteen kertaan 30 s palautuksilla. Eli 60 s liike, 30s lepo, 60s sama liike ja sitten 30s palautuksen jälkeen uuteen liikkeeseen. Vanha keskivartalojumppaohjelma löytyy täältä. Lopuksi venyteltiin.

       Illalla käytiin vielä biitsireeneissä pitkästä aikaa ja kyllähän se tuli huomattua, että viime kerrasta oli tosiaan kulunut viikko jos toinenkin. No, ei lopu tekeminen ainakaan kesken, jos sitä lajia haluaa oppia pelaamaan kunnolla! 

Ja vähän omia kuulumisia: eli kävin Summer Up-festareilla viikonloppuna ja oli kyllä aivan huikee meno! Lauantaina hypättiin kaverin kanssa benjihyppy ja se oli kyllä yks reissun kohokohdista!!!! Suoritus saatiin onneks videollekkin, lisään sen tänne kuhan saan sen käsiini.. Voin kertoo että pienet adrenaliinit kyllä sai hypystä. Katotaan jos seuraavaks uskaltas laskuvarjokurssille ilmottautua.. 

Kohta me lähetäänki Saaran kanssa taas biitsitreeneihin vaikka tuolla sataa vettä aivan järjettömästi. Toivotaan että loppus pian, ei oo nimittäi maailman kivoin tunne kun hiekka tarttuu IHAN joka paikkaan.. No, tietääpähän vastaantulijat treenien jälkeen että mistä sitä ollaan tulossa!

"Champions keep playing until they get it right."

- Niina

Just DO it!

Jes, pitkästä aikaa päästiin yhessä reenaamaan Niinan kanssa!! Piti siihenkin kyllä hieman aikatauluja sumplia ja lopulta mentiin salille klo 22 illalla. Onneksi tää on mahdollista Hytkeessä, johon pääsee kortilla aina 23 asti. Tästä viikosta alkoikin joukkueen 3-viikkoinen omatoimijakso, jonka ajalle valmentajat tekivät reeniohjelmat ja tänään oli voimakestävyyden vuoro. Voimakestävyysharjoittelu on vähän niinkuin kuntopiiriä kevyehköillä painoilla ja pitkillä toistomäärillä.

Reenin aluksi lämmiteltiin juoksumatolla + hieman keskivartaloa, ja itse harjoituksen tekoon meni noin tunti. Liikkeitä oli 8 ja n. 3 sarjaa 15-30 toistoja. Liikkeistä en sen enempää täällä mainitse, koska ovat valmentajamme käsialaa. Lopuksi vielä hölkät matolla.

haha, peili vähän muotoili Niinaa uuteen uskoon..

Oli tosi kiva nähdä Niinaa pitkästä aikaa ja juttua riitti puolin ja toisin. Parhainta oli kuitenkin yhdessä reenaaminen, koska silloin molemmat vaadimme toisiltamme ja tulee tehtyä oikeasti täysillä! Silloin todellakin tehdään, eikä marmateta, että kun ei jaksa, eikä ole niin helppoa löysäilläkään, kun on toisen valvovat silmät tarkkailemassa. Kyllähän se on harmittanut, kun ei olla päästy kunnolla reenaamaan yhdessä, ja reenien tehokkuuskin on väistämättä laskenut. Yksin on muutenkin niin tympeää lähteä salille mitään tekemään. Nyt on pakko vähän yrittää kiristää tahtia ja vyötä, että tuloksia rupeaisi tulemaan! Niin helposti menee laiskotteluksi näin kesällä..liian helposti. Toivottavasti tämä viikko saadaan ainakin kunnon yhteistreenit aikaiseksi Niinan kanssa, koska me molemmat halutaan tosissamme kehittyä ja saada tuloksia aikaiseksi. Ja edelleen, se ihana adrenaliinihumala motivoi eteenpäin!

Tällä viikolla ajateltiin panostaa tosiaan biitsireenaukseen enemmän ja käydä yhteisharkoissa. Onneksi itse kävin ottamassa hieman tuntumaa lauantaina. Hieman tarkoittaa tässä yhteydessä siis 4 tunnin biitsinpeluita. Hihiih! Sais vaan aurinko tulla takasin näkyviin. Ukkostaa vaan ja pilvessä niin on tosi kuuma ja hiostava, mutta siltikään ei voi ruskettua pihalla. Tympeää.

Jos urheiluvaatteita on hakusessa, niin käykääpä tsekkaamassa joukkuekaverimme vinkkaama sivusto:
http://www.sportsdirect.com/


"Remember, if you are not playing your heart out, someone else is. And when you meet her, she will win."


- Saara

Lazy feeling

Nonii taas viikko vierähti ku pieru Saharaan..Tässä on viime päivinä vähä lomailtu vaan ja reenailtu siinä sivussa. Mulla on tänään synttärit, ja olin juhlimassa niitä hyvässä ystävän seurassa Jyväskylässä pari päivää. Äkkiäkös siinä reenaaminen jää toissijaiseksi, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja piknik-eväät on valmiina korissa syömistä odottamassa. Ahh, on tämä elämää. Alkuviikosta tuli kuitenkin  onneksi jonkinverran lievitettyä tätä tämänhetkistä laiskuuskohtausta, kun maanantaina ja tiistaina oli joukkueen treenit.

Maanantaina tulikin sitten erittäin hyvä alku ei-niin-hyvälle loppuviikolle, kun parituntisten lajiharkkojen perään mentiin vielä puoleksitoista tunniksi biitsille reenaamaan Niinan ja joukkuekaverimme Empun kanssa. Biitsitreenit on jääneet joukkueen treenien myötä vähemmälle, joten oli mukava pitkästä aikaa käydä reenailemassa myös sitä. Lajit ja pallot ovat vaan keskenään niin erilaisia, että sekasinhan siinä menee vähemmästäkin kun molempia reenaa yhtä aikaa. Jotain harjoitusta olisi kuitenkin mukava saada parinakin Niinan kanssa, vaikka lähinnä itsellemme kokemusta menemmekin hakemaan parista tai ainakin yhdestä biitsiturnauksesta kesän lopulla.

Tiistaina reeneissä oli väkikato ja meitä oli vain 5. Niinakaan ei päässyt työesteiden takia paikalle. Lajiosuus menikin jotenkin laiskanpuoleisesti, enkä ainakaan itse saanut ihan kaikkea irti, jalat olikin jotenkin puhki varmaan eilisestä töissä seisomisesta sekä 3,5h reenaamisesta..niin ja olihan mulla tiistainakin aamuvuoro ja seisomistahan se työ onkin. Lisäksi jotenkin olen nukkunut huonosti ja yöunet on jääneet vain johonkin 3 tuntiin per yö.. Liekö sekin jaloissa painanut. No, jokatapauksessa lajiosuuden jälkeen oli vielä puolen tunnin keskivartaloreeni sekä vähän hyppelyitä. Reenien jälkeen olikin sitte melkoisen jäykkä olo, kun hetken kerkesi istahtaa sohvalle.

Eipä tässä kummempaa kerrottavaa oikeastaan ole. Kunhan tästä Kuopioon taas kotiutuu vähän ajan päästä, niin voiskin suunnata Hytkeeseen salille vähän itseä herättelemään ja viikonloppuna vois koittaa reenata sitten kahta kauheammin ja ottaa parit lepopäivät kiinni! =) Ensi viikosta alkaakin sitten 3 viikon mittainen omatoiminen reenijakso, joten toivottavasti ja todennäköisesti ainakin biitsiringin treeneihin päästään taas Niinan kanssa paremmin, kun ei ole tänä aikana joukkueen sisäreenejä. Lisäksi vois muutenkin vähän panostaa enemmän tähän reenaamiseen ja rääkätä itteä kunnolla!



"Don't look back, something might be gaining on you."


- Saara

Enjoy!

Niinalta terkkuja. Soiteltiin nopeasti eilen, kun ollut taas vaiheeksi outoa olla näkemättä muutamaan päivään. Maanantaina oli ollut joukkueen reenit ja siellä oli torjuntaa ja hyökkäystä harjoteltu pääosin. Itehä pelailin sitten sitä sulkapalloa ja kävin puntilla, koska en lajiin päässyt. Tiistaina oli reeneissä ollut ohjelmassa syöttö ja vastaanotto. Niina sanoi, että oli mennyt hyvin ja oli pikkuhiljaa löytynyt jo kadoksissa ollut syöttötatsikin! Loppukaudestahan Niina oli pois treeneistä sen 3 kuukautta, joten varmasti mukavaa kun nyt taas pääsee kunnolla mukaan, ja selkäkin on jo ok-kunnossa, vaikka ilmeisesti välillä hieman kipeytyykin. Lajiosuuden jälkeen oli vielä ollut perinteisesti tiistainen fysiikkaosuus, johon Tuula-valmentaja oli valinnut kuulemma jonkun vanhan peruskuntopiirin maajoukkueelta. Oli ollut rankka, mutta hyvä!

kyllä lähtee! kuva: http://theox.kuvat.fi/

Eilen oli joukkueen ohjelmassa intervallit + kuntopiiri. Hapokasta meininkii siis.. Ulkona satoi vettä kuin Esterin sieltä, niinpä itse tein intervallit sisähallissa. Siihen lämmittelyksi vielä 1,5h sulkapalloa nii kyllä rupes jaloissa painamaan. Välillä jos yksin pitää treenata tai varsinkin juosta, niin tulee semmoinen luovuttaja-fiilis, mutta sitten kun ajattelee, että jokainen treeni vie sua eteenpäin, niin kyllä sen sitten jaksaa aina puristaa loppuun asti. Ei voi muuta kuin nostaa hattua niille, jotka treenaavat aina yksin..
Huono valinta oli juosta salikengillä, joten otin ne puolessa välissä pois kokonaan, koska penikat kipeytyi niin pahasti. Ilman kenkiä juokseminen ei sattunut, joten kyseessä oli selvästi huono kenkä juoksemiseen. Täytyy muistaa ensi kerralla varautua lenkkareilla..

Maanantaina löysin uusia lihaksia: nimittäin syvät vatsalihakset...ne on muuten syvältä. Ei tarvinnut kuin muutama kerta tehdä voimapyörällä (alh.kuvassa), ja nauraminen sattuu edelleen...!

jussina tenniksen peluussa :)

en kestäny häviötä..!

 Lopuksi vielä pari kuvaa lempiherkuistani, eli salaatista ja lohesta! NAMMM!!! Muistakaa, että ruoka on polttoainetta ;)

"Just play. Have fun. Enjoy the game."

- Saara

Life is choices

Jeppis jepulis..Elämä on valintoja. Niin tapasi sanoa entinen lukion lentopallolinjan valmentajanikin. Urheilu on joka tapauksessa paras valintani elämässä! Ilman sitä en tiedä kuka edes olisin..Vaikka jokainen urheilija voikin varmasti samaistua tilanteeseen, kun pitää jättää jotain kivaa välistä harjoitusten, pelien tai kisojen takia, on se kaikki vaan sen arvoista.

     Viikko sitten tiistaina oli joukkueen lajireenit, joiden perään lisäksi hieman koordinaatioita sekä keskivartaloa valmentajien ohjaamana. Eipä siinä ihmeempiä, paitsi tuli huomattua, että käsien ja aivojen yhteistyö voi olla välillä todella haastavaa! ;)

     Keskiviikkona suunnattiin Hytkeeseen ohjatulle TRX-tunnille, jossa saatiin mukavasti hiki pintaan muutaman muun joukkuekaverin kanssa. Mulla on ollut pohkeet jotenkin tosi jumissa, tai sitten toisessa ainakin on jonkinlainen revähdys tms. koska siihen on koskenut oudosti viime päivinä. Voi johtua kyllä siitäkin, että viikon reenitauon jälkeen rupesin taas tekemään paljon yhtäkkiä ja varsinkin hyppyjä. TRX-tunnilla pohje kramppasikin kerran, mikä on hyvin harvinaista minulle. Onneksi se meni nopeasti ohi ja pääsin jatkamaan harjoittelua. Niinalla oli töihin meno, joten hän ei kauaa ehtinyt enää jäädä hölkkäilemään juoksumatolle mun seurakseni, mutta itellä jotenkin intoa riitti vielä TRX-kidutuksen jälkeenkin. Ajattelin, josko pohkeet vetreytyisi. 

      Torstaina oli taas joukkueen reenit, ja tällä kertaa painotettiin aika paljon hyökkäykseen ja puolustukseen, sekä opeteltiin uusia torjuntataktiikoita. Niistä ei sen enempää ;) Loppuviikko olikin sitten suht löysää ja juhannusta vietettiin kukin missäkin, itse löysin itseni joka yö töistä.. 

    

Nyt on jussit vietelty ja paluu arkeen taas. Niinan työpaikalla oli ollut jonkinnäköistä tulipaloa, mutta ei mitään kovin vakavaa onneksi kuitenkaan. Minulla on tämä viikko kokonaan vapaata töistä, melkein kuin toinen kesäloma olisi, joten päätin lähteä poikaystävän luokse. Onneksi reenaaminen onnistuu erinomaisesti täälläkin kuntosalin, sulkapallon, tenniksen ja lenkkeilyn merkeissä, vaikka miinusta onkin se, että lajitreenit joukkueen kanssa jäävät tältä viikolta väliin omalta osaltani. 

treeni-intoa kaikille! t. me

"Sport is a preserver of health." - Hippocrates

- Saara

Shoot for the moon

Onneksi on kesä ja huomenna vapaapäivä! Saatiin nimittäin Niinan kanssa semmoinen hetken mielijohde, että lähdettiin vähä yöreenaamaan biitsiä. Kymmeneltä illalla treffattiin ja kyllä me semmoinen puolitoista tuntia treenattiin, vaikka itikat yrittikin kovasti syödä meitä elävältä ja häätää meitä pois biitsikentiltä. Arvasin, että Niina on ihan messissä lähtemään, koska oli joutunut jäämään pois joukkueen reeneistä töiden takia ja mullakin riitti vielä intoa vähän jotain tehdä niiden jälkeen.

Biitsillä reenailtiin lähinnä puolustusta ja siitä hyökkäystä, ja tottakai siinä samalla toinen harjoitteli aina passaamista. Todella paljon on vielä tekemistä, jos meinaisi ihan kunnolla biitsiä pelata parina. Mutta kyllä me tänäänkin hieman innostuttiin kun pari joukkuekaveria puhui, että voisivat lähteä johonkin avoimeen turnaukseen heinäkuussa. Sinne sinne sinne mekin! Kokeilemaan ja pitämään hauskaa, jos ei muuta. Kahdestaan meinasi olla vähän vaikea reenata, koska piti aina palloja hakea joka lyönnin jälkeen. Harmittaa, koska ei olla nyt ehditty pitkään aikaan biitsiharkkoihin, koska sieltä oppisi niin paljon uutta ja tärkeää asiaa. Omat lentopalloharkat sekoittaa sen verran, ja tottakai ne on ykkössijalla! Vaikka kyllä tuo biitsikin vähän rupesi kiinnostamaan :)

Mutta sen voin kertoa, että jos ei muuta opittu tänään, niin ainakin se, että enää EI ilman hyttysmyrkkyä illalla reenaamaan ulos! Kuitti ja kutitus.


"Shoot for the moon. Even if you miss, you'll land among the stars."


-Saara
ps. tahtoo ne lyönnitki joskus lähtee hieman kuuta kohti... :D

Long time no see!

Hellureii! Viikko vierähti todella nopeasti Suomea kierrellen road tripillä ystävän kanssa ja kesälomaa viettäen, joten eipä ole ehtinyt blogiakaan päivittelemään. Itse pidin samalla viikon loman myös reenaamisesta, joten nyt jaksaa taas painaa loppukesän hyvällä motivaatiolla. Niina oli ahkerasti reenannut Kuopiossa sillä aikaa joukkueen treeneissä sekä ottanut aurinkoa ja tehnyt töitä. Meinasihan se tulla välillä vähän ikäväkin, kun ollaan nyt totuttu näkemään joka päivä.

Viikko sitten lauantaina käytiin oikein aamuaamureeneissä Niinan kanssa kun suunnattiin Hytkeeseen heti  yötöideni jälkeen, eli klo 6. Kävin vaan hakemassa Niinan matkalta mukaan ja eikun juoksumatolle. Juostiin reilu 30min eri nopeuksilla ja sen jälkeen hieman keskivartaloa sekä venyttelyt. Hieman meinasi molemmilla vähän väsymys painaa, onneksi minä sentään pääsin nukkumaan yöunille reenin jälkeen.

Tässä vähän tunnelmia aamulta (väsynyttä meininkiä):

Tänään sunnuntaina päästiin sitten kattelemaan Trust Perintä Openin biitsipelejäkin ja käytiinpä sitten tekemässä nopea reenikin siinä välissä, ennen kuin Niina lähti töiden pariin. Mentiin Hytkeeseen ja muokattiin jalkapunttiohjelmasta kuntopiirin omainen kestävyystreeni ja oli TODELLA hapokas... Entiiä oliko syynä viikon reeniloma vai mikä, mutta hiki lensi ja tuntui, että meinaa pyörryttää ja oksettaakin! Huhhuh.. mitenhän se tuntuikin niin pahalta.. Tehtiin hieman pienemmillä painoilla mutta lisättiin toistoja niin, että jokaista liikettä (10kpl) oli 20 toistoa eikä palautuksia välissä ollenkaan, mitä nyt oli välillä pakko istahtaa kun ei vaan yksinkertaisesti kyennyt jatkamaan ennen pientä levähdystaukoa. Tehtiin kaksi kierrosta, joiden välillä oli pieni palautus, ja sen jälkeen vähän TRX-keskivartalotreeniä päälle. Niina oli käynyt muutaman joukkuekaverimme kanssa viikolla tekemässä kunnon TRX-treenin Hytkeessä, joten hän osasi neuvoa tehokkaita liikkeitä mullekin. Mähän kävin vain siellä demotunnilla silloin joku aika sitten..

huuuhhhuuuuh!!!

TRX-reeniä

Ensi viikolla taas takaisin joukkueen reeneihin ja meillä onkin keskikova treeniviikko tiedossa, joten katsotaan, miten omien ohjelmien ja treenien sijoitus siihen viikko-ohjelmaan sujuu. Todennäköisesti jää paljon reenejä pois omasta ohjelmasta, koska nyt kun ollaan saatu valmentajalta reeniohjelmat niin niitähän sitä tulisi tehdä sitten. Ihan hyvältä vaikuttavat nekin. :)

"Winners never quit, and quitters never win."

- Saara