My story by Saara

Sitä on monesti tullut mietittyä, että miten sitä on päätynyt harrastamaan juuri lentopalloa, ja miten onkaan mahdollista, että tämä kyseinen laji on vienyt sydämeni täysin. Muistan pienestä pitäen tykänneeni lentopallosta. Jo silloin ala-asteella, kun sitä pääsi pelailemaan vain todella harvoin koulussa. Tykästyin paljon ja välillä harjoittelimmekin siskojen kesken "omalla" liikuntasalillamme. Asuimme tällöin vanhalla koululla, johon oli rempattu asuinhuoneistoja ja meillä oli käytössämme koulun liikuntasali. Näin jälkeenpäin ajatellen - mikä unelma! No, silloin elämässäni oli kuitenkin yleisurheilu, eikä muulle harrastukselle ollut aikaa. 
           Yleisurheiluharrastustani jatkoinkin aina 8.lk asti, kunnes koulukaverit Pudasjärvellä alkoivat houkutella minua lentopalloharkkoihin. Tottakai kiinnostuneena meninkin mukaan Kokko Timpan oppeihin. Olin silloin vanhempi C-tyttö. Jonkin aikaa jaksoin reenata yleisurheilua ja lentopalloa päällekäin, mutta lopulta kiinnostus ikuisiin juoksu- ja koordinaatiotreeneihin lopahti, vaikka intoa ja taitoa olisi voinutkin olla paremmalla valmennuksella pidemmällekin. Lentopallo alkoi vallata alaa ja käytiinhän sitä ensimmäiset Power Cupitkin. 

Yläasteen jälkeen olin päättänyt lähteä muualle lukioon opiskelemaan ja muutamasta vaihtoehdosta päädyin valitsemaan Pihtiputaan lukion lentopallolinjan. Paljoa en osannut vielä reilun vuoden pelailun jälkeen, joten voinkin sanoa, että oikeastaan melkein kaiken lentopallosta opinkin vasta lukiossa. Opit olivat kultaakin kalliimpia, ja tulihan sitä kultaakin voitettua, mm. A-tyttöjen SM ja KLL:n peleissä sekä nostettua 2-sarjajoukkue 1-sarjaan (johon ei valitettavasti ollut taloudellisia mahdollisuuksia pienellä kunnalla, jossa pelataan jo Mestaruusliigaa).

Mukana SM-kultaa 2009 voittamassa olivat ylh. vas. Eveliina Koljonen, Mira Pienmäki, minä, Niina Kiuttu, Johanna Pekkarinen, Jenni Tuovila. Alh. vas. Maiju Hiekka, Sanna Häkkinen, Taija Pekkarinen, Noora Heikkinen ja Saana Suokas ja valmentajina Mika Alanko sekä Jussi Lindroos. 

Abivuotenani pääsin mukaan kehityspelaajaksi myös Pislaplokiin, joka pelaa Mestaruusliigaa. Kesätreenaus oli kovaa, mutta kehittävää ja Natusen Satulta sai imettyä paljon tärkeitä oppeja. Kauden pelailin lähinnä 2-sarjaa ja kävin välillä myös liigan mukana. Suosittelen Pihtiputaan lentopallolinjaa ehdottomasti kaikille lentopallosta kiinnostuneille. Siellä on hyvä valmennus, ja opiskelijoista välitetään oikeasti. Lisäksi urheilijoita varten toinen lämmin ruoka koulupäivän päätteeksi erittäin halvalla!  

linjan potkijaisista 2010

Valmistuin ylioppilaaksi 2010, jonka jälkeen halusinkin lähteä opiskelemaan Rovaniemelle, mutta kun ei opiskelupaikkaa irronnut, niin ajattelin pitää välivuoden ja tehdä töitä ja pelailla lentopalloa. Kävin try outeilla Rovaniemeläisjoukkuessa Woman Volleyssa, joka silloin pelasi 1-sarjaa (ensi kaudella liigaa). Olisinkin päässyt heidän mukaansa, mutta samaan aikaan minulle tuli kutsu myös silloin liigaa pelaavan Kuusamon Pallo-Karhujen taidonnäyteleirille entisen valmentajani toimesta. Leiri poikikin minulle paikan joukkueeseen ja ajattelin, että jos nyt kerran pääsen liigaan, niin menen sinne vain oppimaan lisää. Peliaikaa ei ollut odotettavissa, mutta kyllä sitäkin tietysti vähän tuli, ja ennen kaikkea arvokkaita kokemuksia. Niinkuin minulle on sanottu, jokainen sekunti kentällä vie eteenpäin. 

itehä oon tuo lyhyt blondi tuolla keskellä..

niitä arvokkaita sekunteja ;)

Kausi oli pitkä, mutta pelimatkat ne vasta pitkiä olivatkin. Sieltä itärajalta meni melkein 12h suuntaansa kun ajettiin muutaman kerran hajonneella bussillamme mm. Saloon tai Euraan. No, päivääkään en vaihtaisi pois kuitenkaan. :) 

        Välivuottani seurasi toinenkin välivuosi, ja tällä kertaa Kuopiossa. Ajattelin, että kun nyt on tärkeitä oppeja saatu liigasta, niin olisi mukava päästä jo kentällekin niitä kokeilemaan. Kuopiossa minua odottikin Puijo Wolley ja naisten 1-sarja ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kohta alkaa toinen kausi keltamustissa. Viime kaudella meillä oli paras joukkue ikinä, missä olen ollut. Kaikki tulivat toistensa kanssa hyvin toimeen ja meillä oli hullun hauskaa pelimatkoilla. Kukapa ei haluaisi jäädä!

ihana joukkueemme kaudella 2011-2012

Siinäpä minun tarinani. Ensi kautta innolla odottaen ja niin kauan sitä seuraavia kausia, kun vain terveyttä ja intoa riittää! Rakastan tätä. Joukkue on kuin toinen perhe. Pelimatkoilla avaudutaan ja setvitään ongelmia sekä mietitään yhteiskunnallisia asioita. Aivoterapiaa parhaimmillaan. En oikein keksi mitään yhtä syytä, miksi juuri lentopalloa harrastan, mutta sitten kun siihen jäin koukkuun, niin ei ole paluuta ollut. Kontaktilajit eivät ole minua varten, mutta tykkään palloilusta sekä joukkuelajeista. Sytyn monesti enemmän muiden hienoista onnistumisista kuin omistani. Se tässä onkin parasta, kun voi yhdessä tehdä. Sekä kärsimättömälle luonteelleni sopii, ettei pisteitä tule vain silloin kun pallo menee maaliin, vaan jokaisessa pallossa on kyse pisteestä!

Lopuksi haluaisinkin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet mukanani tähän mennessä luomassa tätä ihanaa seikkailua :) 

"I'm loving it."