Waiting for the summer

Moiii mitä kuuluu? Mepä eilen Niinan kanssa sovittiin, että aletaan kesällä käymään taas sen saman biitsiringin reeneissä kuin viime kesänäkin. Nyt vaan toivottavasti pystytään ottaa parina enemmän irti niistä harkoista, koska minun ei enää tarvi reissata Etelä-Suomessa :) Tietysti on paljon suunnitelmia kesälle ja töitä, niin ne varmaan vähän vaikeuttavat joka reeniin osallistumista, mutta onneksi kesällä on aurinkoa ja sen avulla jaksaa paljon paremmin! Olen huomannut nimittäin, että näin talven pimeinä aikoina reeneistä ja töistä palautuminen on paljon vaikeampaa kuin kesällä. Viime kesänäkin meni ihan itsestään yövuorosta suoraan puntille hyppääminen jne. Huhu, nyt ei tulis kuuloonkaan. Tottakai koulu vielä painaa omalta osaltaan. Mutta joo, semmosia suunnitelmia siis. Katsotaan, kuinka kehitytään tuossa biitsissä, että kehataanko lähteä mihinkään kisoihin. Hih :) 

Talvi on mennyt siis omalla painollaan, ollaan reenattu ja joukkueen kanssa kierrelty Suomea. Nyt ollaan ykkössarjan ylemmässä jatkosarjassa kolmantena. Muutama peli vasta takana tätä jatkosarjaa, joten mitä tahansa voi tapahtua. Ollaan molemmat pysytty terveinä, eikä Niinan selkäkään ole vihoitellut. Onneksi tyttö on jaksanut tehdä ahkerasti huoltavia liikkeitä. 

Siinä kaudelta muutama kuva. Ruvetaan päivittelemään blogia ahkerammin taas kunhan kausi loppuu! Elikä joskus siinä maalis-huhtikuun hujakoilla. :) Tulispa jo kesä. Sillon on niin ihanaa olla ulkona ja reenata ja pelata tietysti biitsiä. Nammm!!

"If winning isn't everything, why do they keep score?"

- Saara

Hibernating

Jeps, elikä blogi jää ns. talviunoselle, koska aika ei millään riitä. Lentopallokausi starttaa huomenna ja sittenpä se onkin menoa! Tavataan taas ensi keväänä? ;) Toivottavasti! Nyt reenausta tahdittaa joukkueen omat reenit ja pelit, koulu ja työt. Talvesta tulee pitkä, mutta varmasti antoisa. Moikkelis!

Love is in the air

Pitkästä aikaa taas joutaa päivittelemään blogia. On mennyt kyllä koko kesä reissatessa ympäri Suomea ja tällä hetkellä olen tien päällä myös. Eilen oli rakkaan siskoni häät Sotkamossa ja Kainuussa tuli vietettyä muutama päivä häitä järjestellessä, sillä olin saanut kunnian olla toinen kaasoista. Alkuviikon väsäsin siskolle videota ja tämä viikko onkin mennyt reenaamisen suhteen aika lailla laiskotellessa ja harmittaahan se, vaikka tärkeätä ja aikaavievää tekemistä on ollut häiden järjesteleminenkin.

love is in the air

 
Olen pitänyt jo parin vuoden ajan treenipäiväkirjaa netissä osoitteessa http://treenit.net/ ja laskeskelin, että viime viikolla tuli reenattua 16h 45min, mikä on jo aika hyvin! Siksikin harmittaa tämä viikko, koska tästä kuusta olisi muuten voinut tulla ennätyskuukausi reenaamisen määrän suhteen, jos olisin päässyt jatkamaan hyvää alkua. Olin siis viime viikon ja seuraavankin pois joukkueen reeneistä, mutta Niina on ahkerana siellä kulkenut, mitä on töiltään ehtinyt ja nyt nekin vihdoin loppui ja arki alkaa koulun alun kanssa käsi kädessä. Itse joudan vielä lomailemaan, koska oma kouluni alkaa vasta syyskuun alussa.

Harmittaa myös se, että en päässyt mukaan kauden ensimmäiseen pelireissuun, joka oli suunnattu Savonlinnaan ja Linna-Volley turnaukseen. Tottakai ajankohta oli juuri se sama lauantai, jolloin siskoni sanoi tahdon. No, onneksi reissuja tulee kuitenkin vielä paaaaaljon seuraavan kauden aikana. Joittenkin mielestä ehkä jopa kyllästymiseen asti. Hyvin olivat kuitenkin likat pärjänneet siellä ja tästä voikin lukea lisää kuulumisia sieltä: http://www.puijowolley.fi/naiset-edustus/?x423616=425039. Niina asianomaisena osaisi kertoa myös tänne pelireissusta, mutta saa nähdä milloin joutaa tyttö enää kirjoittelemaan ;)


- Saara

First and last

Tässä hieman tunnelmia viime viikonlopun biitsiturnauksesta. Pärjättiin ihan just niin kuin ajateltiinkin! Eli ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa oli siitäkin edestä ja ois voinut kyllä pelailla vaikka koko päivän. Keli suosi ja käytiin uimassa ja syömässä pelien jälkeen. Parhaita hetkiä pelin osalta oli ensimmäisessä pelissä, jossa pelattiin meidän lohkovoittajaa vastaan ja saatiin molemmissa erissä n. 17 pistettä ja välillä johdettiinkin jonkin verran. Kokemus kuitenkin vei tämän ja muutkin pelit. No, ei meillä parina olekaan alla Niinan kanssa kuin ehkä 5-7 harjoitukset, eikä kumpikaan olla biitsiä juuri pelattu sen enempää. Jostakin kuitenkin täytyy lähteä ja biitsissä on hauskaa se, että sitä voi harrastella sitten vanhoille päiville saakka! :)
   Tämä oli siis ensimmäinen turnaukseni biitsin saralla ja nyt sitä vasta huomaa mitä kaikkea pitää vielä kehittää, jos meinaa pärjätä. On se vain niin eri, kun kentällä on vain ne kaksi pelaajaa. Pitää liikkua ja tarkkailla tilannetta enemmän ja käyttää päätään ratkaisuissa. Biitsissä enemmänkin aivot ratkaisee kuin voima, vaikka en kyllä vähättele pelisilmän tärkeyttä lentopallossakaan. Taisi jäädä kuitenkin ainakin tämän kesän viimeiseksi turnaukseksi samalla, koska sisälentopallokausi lähenee alkuaan ja tällä viikolla aloitettiin taas omatoimijakson jälkeen reenaus joukkueen kesken.

Kuvat kertokoon puolestaan!

"You can't perfect something until you can do it 300 times without messing up."

- Saara

Plans to have fun

Noin, ilmoittauduttiin sitten Niinan kanssa ensimmäiseen biitsiturnaukseen ja suunta olisi lauantaina Jyväskylään! Ensimmäinen se onkin, isolla E:llä. Minä en ole koskaan nimittäin osallistunut biitsiturnaukseen tai pelannut biitsiä kilpaillen muita vastaan. Ja ensimmäinen se on myös meille parina. Koskaanhan sitä ei tiedä, jääkö myös viimeiseksi, mutta tärkeintä meille on vain hauskanpito ja kokemusten kartuttaminen! Ainakin itse odotan innolla ja tuli ostettua sitten meille lämmittelyasutkin jo aikaisemmin ostettujen pelitoppien lisäksi. Viime aikoina (tai no, koko kesänä) ei ole tullut paljoa biitsiä harjoiteltua tai pelattua, eikä todellakaan odotukset ole korkealla pärjäämisen suhteen. Perjantaina olisi pakko vielä aamusta jonkinnäköiset yhteistreenit pitää, jottei ihan kujalla oltaisi sitten lauantaina. Noh, mennään nyt sitten nauttimaan ainakin kelistä, jos ei muusta.

Nyt on viimeinen viikko menossa meidän kolmen viikon omatoimisesta harjoittelujaksosta ja joukkueharkat jatkuu taas ensi viikolla. Tämä kolmeviikkoinen on sisältänyt valmentajien ohjelman mukaan paljon fysiikkaa sekä kestävyyttä kehittäviä harjoitteita. Pikkuhiljaa ollaan siirrytty perusvoiman puolelle ja eilen kävinkin tekemässä sen ohjelman hyvinkin ahtaassa, mutta jo tutuksi tulleessa salissa. Ruuhkaa ei ollut, mutta ahdas se silti oli. No, mutta tosimiesten puntiksi riittää, että sieltä löytyy penkki- ja kyykkypaikka, eikös niin?

varsinkin yksin treenatessa on mukava kuunnella musiikkia :)

Mulla on ollut paljon vapaata töistä, enkä oikeastaan juuri muuta olekaan tehnyt kesällä kuin lomaillut ja reenaillut. Kuopiossakaan en ole juuri jaksanut pysyä, joten yhteisreenaaminen Niinan kanssa on jäänyt vähemmälle kuin alunperin suunniteltiin. Vaan syksylläpä sitä tulee taas nähtyä kyllästymiseen (jos se on mahdollista) asti. Kausi alkaa siis pikkuhiljaa lähestyä ja joukkue oltiinkin jo ilmoitettu ensimmäiseen harkkaturnaukseen, johon minä en valitettavasti edes pääse mukaan. Samaan aikaan kun muut ovat taistelemassa pallojen, erien ja pelien voitoista, minä olen ikuistamassa rakkaan siskoni vihkimistä. Joudunpa/pääsenpä jopa itsekin laulamaan juhlaväen eteen. Huuuii, tiedossa on siis muutakin treenaamista kuin urheiluun liittyvää..


"You can't make a great play unless you do it first in practice."

- Saara

My story by Saara

Sitä on monesti tullut mietittyä, että miten sitä on päätynyt harrastamaan juuri lentopalloa, ja miten onkaan mahdollista, että tämä kyseinen laji on vienyt sydämeni täysin. Muistan pienestä pitäen tykänneeni lentopallosta. Jo silloin ala-asteella, kun sitä pääsi pelailemaan vain todella harvoin koulussa. Tykästyin paljon ja välillä harjoittelimmekin siskojen kesken "omalla" liikuntasalillamme. Asuimme tällöin vanhalla koululla, johon oli rempattu asuinhuoneistoja ja meillä oli käytössämme koulun liikuntasali. Näin jälkeenpäin ajatellen - mikä unelma! No, silloin elämässäni oli kuitenkin yleisurheilu, eikä muulle harrastukselle ollut aikaa. 
           Yleisurheiluharrastustani jatkoinkin aina 8.lk asti, kunnes koulukaverit Pudasjärvellä alkoivat houkutella minua lentopalloharkkoihin. Tottakai kiinnostuneena meninkin mukaan Kokko Timpan oppeihin. Olin silloin vanhempi C-tyttö. Jonkin aikaa jaksoin reenata yleisurheilua ja lentopalloa päällekäin, mutta lopulta kiinnostus ikuisiin juoksu- ja koordinaatiotreeneihin lopahti, vaikka intoa ja taitoa olisi voinutkin olla paremmalla valmennuksella pidemmällekin. Lentopallo alkoi vallata alaa ja käytiinhän sitä ensimmäiset Power Cupitkin. 

Yläasteen jälkeen olin päättänyt lähteä muualle lukioon opiskelemaan ja muutamasta vaihtoehdosta päädyin valitsemaan Pihtiputaan lukion lentopallolinjan. Paljoa en osannut vielä reilun vuoden pelailun jälkeen, joten voinkin sanoa, että oikeastaan melkein kaiken lentopallosta opinkin vasta lukiossa. Opit olivat kultaakin kalliimpia, ja tulihan sitä kultaakin voitettua, mm. A-tyttöjen SM ja KLL:n peleissä sekä nostettua 2-sarjajoukkue 1-sarjaan (johon ei valitettavasti ollut taloudellisia mahdollisuuksia pienellä kunnalla, jossa pelataan jo Mestaruusliigaa).

Mukana SM-kultaa 2009 voittamassa olivat ylh. vas. Eveliina Koljonen, Mira Pienmäki, minä, Niina Kiuttu, Johanna Pekkarinen, Jenni Tuovila. Alh. vas. Maiju Hiekka, Sanna Häkkinen, Taija Pekkarinen, Noora Heikkinen ja Saana Suokas ja valmentajina Mika Alanko sekä Jussi Lindroos. 

Abivuotenani pääsin mukaan kehityspelaajaksi myös Pislaplokiin, joka pelaa Mestaruusliigaa. Kesätreenaus oli kovaa, mutta kehittävää ja Natusen Satulta sai imettyä paljon tärkeitä oppeja. Kauden pelailin lähinnä 2-sarjaa ja kävin välillä myös liigan mukana. Suosittelen Pihtiputaan lentopallolinjaa ehdottomasti kaikille lentopallosta kiinnostuneille. Siellä on hyvä valmennus, ja opiskelijoista välitetään oikeasti. Lisäksi urheilijoita varten toinen lämmin ruoka koulupäivän päätteeksi erittäin halvalla!  

linjan potkijaisista 2010

Valmistuin ylioppilaaksi 2010, jonka jälkeen halusinkin lähteä opiskelemaan Rovaniemelle, mutta kun ei opiskelupaikkaa irronnut, niin ajattelin pitää välivuoden ja tehdä töitä ja pelailla lentopalloa. Kävin try outeilla Rovaniemeläisjoukkuessa Woman Volleyssa, joka silloin pelasi 1-sarjaa (ensi kaudella liigaa). Olisinkin päässyt heidän mukaansa, mutta samaan aikaan minulle tuli kutsu myös silloin liigaa pelaavan Kuusamon Pallo-Karhujen taidonnäyteleirille entisen valmentajani toimesta. Leiri poikikin minulle paikan joukkueeseen ja ajattelin, että jos nyt kerran pääsen liigaan, niin menen sinne vain oppimaan lisää. Peliaikaa ei ollut odotettavissa, mutta kyllä sitäkin tietysti vähän tuli, ja ennen kaikkea arvokkaita kokemuksia. Niinkuin minulle on sanottu, jokainen sekunti kentällä vie eteenpäin. 

itehä oon tuo lyhyt blondi tuolla keskellä..

niitä arvokkaita sekunteja ;)

Kausi oli pitkä, mutta pelimatkat ne vasta pitkiä olivatkin. Sieltä itärajalta meni melkein 12h suuntaansa kun ajettiin muutaman kerran hajonneella bussillamme mm. Saloon tai Euraan. No, päivääkään en vaihtaisi pois kuitenkaan. :) 

        Välivuottani seurasi toinenkin välivuosi, ja tällä kertaa Kuopiossa. Ajattelin, että kun nyt on tärkeitä oppeja saatu liigasta, niin olisi mukava päästä jo kentällekin niitä kokeilemaan. Kuopiossa minua odottikin Puijo Wolley ja naisten 1-sarja ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kohta alkaa toinen kausi keltamustissa. Viime kaudella meillä oli paras joukkue ikinä, missä olen ollut. Kaikki tulivat toistensa kanssa hyvin toimeen ja meillä oli hullun hauskaa pelimatkoilla. Kukapa ei haluaisi jäädä!

ihana joukkueemme kaudella 2011-2012

Siinäpä minun tarinani. Ensi kautta innolla odottaen ja niin kauan sitä seuraavia kausia, kun vain terveyttä ja intoa riittää! Rakastan tätä. Joukkue on kuin toinen perhe. Pelimatkoilla avaudutaan ja setvitään ongelmia sekä mietitään yhteiskunnallisia asioita. Aivoterapiaa parhaimmillaan. En oikein keksi mitään yhtä syytä, miksi juuri lentopalloa harrastan, mutta sitten kun siihen jäin koukkuun, niin ei ole paluuta ollut. Kontaktilajit eivät ole minua varten, mutta tykkään palloilusta sekä joukkuelajeista. Sytyn monesti enemmän muiden hienoista onnistumisista kuin omistani. Se tässä onkin parasta, kun voi yhdessä tehdä. Sekä kärsimättömälle luonteelleni sopii, ettei pisteitä tule vain silloin kun pallo menee maaliin, vaan jokaisessa pallossa on kyse pisteestä!

Lopuksi haluaisinkin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet mukanani tähän mennessä luomassa tätä ihanaa seikkailua :) 

"I'm loving it."

Slowly but surely

Helou, musta ei ookkaa kuulunu taas vähään aikaan, kun työt sun muut reissut on pidätelly koneen äärestä. Mut nii tiistai-aamuna käytiin Sarpulan kanssa tekemässä piiiitkästä aikaa meidän oma tekemä vanha kunnon keskivartalojumppa. Onneks jaksettiin kuitenki melko hyvin vetää kaikki kolme kierrosta kunnialla loppuun;) Ensimmäisen kierroksen jälkeen muutettiin jopa jumppaa vähän rankemmaksi. Tehtiin aina yks liike kahteen kertaan 30 s palautuksilla. Eli 60 s liike, 30s lepo, 60s sama liike ja sitten 30s palautuksen jälkeen uuteen liikkeeseen. Vanha keskivartalojumppaohjelma löytyy täältä. Lopuksi venyteltiin.

       Illalla käytiin vielä biitsireeneissä pitkästä aikaa ja kyllähän se tuli huomattua, että viime kerrasta oli tosiaan kulunut viikko jos toinenkin. No, ei lopu tekeminen ainakaan kesken, jos sitä lajia haluaa oppia pelaamaan kunnolla! 

Ja vähän omia kuulumisia: eli kävin Summer Up-festareilla viikonloppuna ja oli kyllä aivan huikee meno! Lauantaina hypättiin kaverin kanssa benjihyppy ja se oli kyllä yks reissun kohokohdista!!!! Suoritus saatiin onneks videollekkin, lisään sen tänne kuhan saan sen käsiini.. Voin kertoo että pienet adrenaliinit kyllä sai hypystä. Katotaan jos seuraavaks uskaltas laskuvarjokurssille ilmottautua.. 

Kohta me lähetäänki Saaran kanssa taas biitsitreeneihin vaikka tuolla sataa vettä aivan järjettömästi. Toivotaan että loppus pian, ei oo nimittäi maailman kivoin tunne kun hiekka tarttuu IHAN joka paikkaan.. No, tietääpähän vastaantulijat treenien jälkeen että mistä sitä ollaan tulossa!

"Champions keep playing until they get it right."

- Niina