Plans to have fun

Noin, ilmoittauduttiin sitten Niinan kanssa ensimmäiseen biitsiturnaukseen ja suunta olisi lauantaina Jyväskylään! Ensimmäinen se onkin, isolla E:llä. Minä en ole koskaan nimittäin osallistunut biitsiturnaukseen tai pelannut biitsiä kilpaillen muita vastaan. Ja ensimmäinen se on myös meille parina. Koskaanhan sitä ei tiedä, jääkö myös viimeiseksi, mutta tärkeintä meille on vain hauskanpito ja kokemusten kartuttaminen! Ainakin itse odotan innolla ja tuli ostettua sitten meille lämmittelyasutkin jo aikaisemmin ostettujen pelitoppien lisäksi. Viime aikoina (tai no, koko kesänä) ei ole tullut paljoa biitsiä harjoiteltua tai pelattua, eikä todellakaan odotukset ole korkealla pärjäämisen suhteen. Perjantaina olisi pakko vielä aamusta jonkinnäköiset yhteistreenit pitää, jottei ihan kujalla oltaisi sitten lauantaina. Noh, mennään nyt sitten nauttimaan ainakin kelistä, jos ei muusta.

Nyt on viimeinen viikko menossa meidän kolmen viikon omatoimisesta harjoittelujaksosta ja joukkueharkat jatkuu taas ensi viikolla. Tämä kolmeviikkoinen on sisältänyt valmentajien ohjelman mukaan paljon fysiikkaa sekä kestävyyttä kehittäviä harjoitteita. Pikkuhiljaa ollaan siirrytty perusvoiman puolelle ja eilen kävinkin tekemässä sen ohjelman hyvinkin ahtaassa, mutta jo tutuksi tulleessa salissa. Ruuhkaa ei ollut, mutta ahdas se silti oli. No, mutta tosimiesten puntiksi riittää, että sieltä löytyy penkki- ja kyykkypaikka, eikös niin?

varsinkin yksin treenatessa on mukava kuunnella musiikkia :)

Mulla on ollut paljon vapaata töistä, enkä oikeastaan juuri muuta olekaan tehnyt kesällä kuin lomaillut ja reenaillut. Kuopiossakaan en ole juuri jaksanut pysyä, joten yhteisreenaaminen Niinan kanssa on jäänyt vähemmälle kuin alunperin suunniteltiin. Vaan syksylläpä sitä tulee taas nähtyä kyllästymiseen (jos se on mahdollista) asti. Kausi alkaa siis pikkuhiljaa lähestyä ja joukkue oltiinkin jo ilmoitettu ensimmäiseen harkkaturnaukseen, johon minä en valitettavasti edes pääse mukaan. Samaan aikaan kun muut ovat taistelemassa pallojen, erien ja pelien voitoista, minä olen ikuistamassa rakkaan siskoni vihkimistä. Joudunpa/pääsenpä jopa itsekin laulamaan juhlaväen eteen. Huuuii, tiedossa on siis muutakin treenaamista kuin urheiluun liittyvää..


"You can't make a great play unless you do it first in practice."

- Saara

My story by Saara

Sitä on monesti tullut mietittyä, että miten sitä on päätynyt harrastamaan juuri lentopalloa, ja miten onkaan mahdollista, että tämä kyseinen laji on vienyt sydämeni täysin. Muistan pienestä pitäen tykänneeni lentopallosta. Jo silloin ala-asteella, kun sitä pääsi pelailemaan vain todella harvoin koulussa. Tykästyin paljon ja välillä harjoittelimmekin siskojen kesken "omalla" liikuntasalillamme. Asuimme tällöin vanhalla koululla, johon oli rempattu asuinhuoneistoja ja meillä oli käytössämme koulun liikuntasali. Näin jälkeenpäin ajatellen - mikä unelma! No, silloin elämässäni oli kuitenkin yleisurheilu, eikä muulle harrastukselle ollut aikaa. 
           Yleisurheiluharrastustani jatkoinkin aina 8.lk asti, kunnes koulukaverit Pudasjärvellä alkoivat houkutella minua lentopalloharkkoihin. Tottakai kiinnostuneena meninkin mukaan Kokko Timpan oppeihin. Olin silloin vanhempi C-tyttö. Jonkin aikaa jaksoin reenata yleisurheilua ja lentopalloa päällekäin, mutta lopulta kiinnostus ikuisiin juoksu- ja koordinaatiotreeneihin lopahti, vaikka intoa ja taitoa olisi voinutkin olla paremmalla valmennuksella pidemmällekin. Lentopallo alkoi vallata alaa ja käytiinhän sitä ensimmäiset Power Cupitkin. 

Yläasteen jälkeen olin päättänyt lähteä muualle lukioon opiskelemaan ja muutamasta vaihtoehdosta päädyin valitsemaan Pihtiputaan lukion lentopallolinjan. Paljoa en osannut vielä reilun vuoden pelailun jälkeen, joten voinkin sanoa, että oikeastaan melkein kaiken lentopallosta opinkin vasta lukiossa. Opit olivat kultaakin kalliimpia, ja tulihan sitä kultaakin voitettua, mm. A-tyttöjen SM ja KLL:n peleissä sekä nostettua 2-sarjajoukkue 1-sarjaan (johon ei valitettavasti ollut taloudellisia mahdollisuuksia pienellä kunnalla, jossa pelataan jo Mestaruusliigaa).

Mukana SM-kultaa 2009 voittamassa olivat ylh. vas. Eveliina Koljonen, Mira Pienmäki, minä, Niina Kiuttu, Johanna Pekkarinen, Jenni Tuovila. Alh. vas. Maiju Hiekka, Sanna Häkkinen, Taija Pekkarinen, Noora Heikkinen ja Saana Suokas ja valmentajina Mika Alanko sekä Jussi Lindroos. 

Abivuotenani pääsin mukaan kehityspelaajaksi myös Pislaplokiin, joka pelaa Mestaruusliigaa. Kesätreenaus oli kovaa, mutta kehittävää ja Natusen Satulta sai imettyä paljon tärkeitä oppeja. Kauden pelailin lähinnä 2-sarjaa ja kävin välillä myös liigan mukana. Suosittelen Pihtiputaan lentopallolinjaa ehdottomasti kaikille lentopallosta kiinnostuneille. Siellä on hyvä valmennus, ja opiskelijoista välitetään oikeasti. Lisäksi urheilijoita varten toinen lämmin ruoka koulupäivän päätteeksi erittäin halvalla!  

linjan potkijaisista 2010

Valmistuin ylioppilaaksi 2010, jonka jälkeen halusinkin lähteä opiskelemaan Rovaniemelle, mutta kun ei opiskelupaikkaa irronnut, niin ajattelin pitää välivuoden ja tehdä töitä ja pelailla lentopalloa. Kävin try outeilla Rovaniemeläisjoukkuessa Woman Volleyssa, joka silloin pelasi 1-sarjaa (ensi kaudella liigaa). Olisinkin päässyt heidän mukaansa, mutta samaan aikaan minulle tuli kutsu myös silloin liigaa pelaavan Kuusamon Pallo-Karhujen taidonnäyteleirille entisen valmentajani toimesta. Leiri poikikin minulle paikan joukkueeseen ja ajattelin, että jos nyt kerran pääsen liigaan, niin menen sinne vain oppimaan lisää. Peliaikaa ei ollut odotettavissa, mutta kyllä sitäkin tietysti vähän tuli, ja ennen kaikkea arvokkaita kokemuksia. Niinkuin minulle on sanottu, jokainen sekunti kentällä vie eteenpäin. 

itehä oon tuo lyhyt blondi tuolla keskellä..

niitä arvokkaita sekunteja ;)

Kausi oli pitkä, mutta pelimatkat ne vasta pitkiä olivatkin. Sieltä itärajalta meni melkein 12h suuntaansa kun ajettiin muutaman kerran hajonneella bussillamme mm. Saloon tai Euraan. No, päivääkään en vaihtaisi pois kuitenkaan. :) 

        Välivuottani seurasi toinenkin välivuosi, ja tällä kertaa Kuopiossa. Ajattelin, että kun nyt on tärkeitä oppeja saatu liigasta, niin olisi mukava päästä jo kentällekin niitä kokeilemaan. Kuopiossa minua odottikin Puijo Wolley ja naisten 1-sarja ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kohta alkaa toinen kausi keltamustissa. Viime kaudella meillä oli paras joukkue ikinä, missä olen ollut. Kaikki tulivat toistensa kanssa hyvin toimeen ja meillä oli hullun hauskaa pelimatkoilla. Kukapa ei haluaisi jäädä!

ihana joukkueemme kaudella 2011-2012

Siinäpä minun tarinani. Ensi kautta innolla odottaen ja niin kauan sitä seuraavia kausia, kun vain terveyttä ja intoa riittää! Rakastan tätä. Joukkue on kuin toinen perhe. Pelimatkoilla avaudutaan ja setvitään ongelmia sekä mietitään yhteiskunnallisia asioita. Aivoterapiaa parhaimmillaan. En oikein keksi mitään yhtä syytä, miksi juuri lentopalloa harrastan, mutta sitten kun siihen jäin koukkuun, niin ei ole paluuta ollut. Kontaktilajit eivät ole minua varten, mutta tykkään palloilusta sekä joukkuelajeista. Sytyn monesti enemmän muiden hienoista onnistumisista kuin omistani. Se tässä onkin parasta, kun voi yhdessä tehdä. Sekä kärsimättömälle luonteelleni sopii, ettei pisteitä tule vain silloin kun pallo menee maaliin, vaan jokaisessa pallossa on kyse pisteestä!

Lopuksi haluaisinkin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet mukanani tähän mennessä luomassa tätä ihanaa seikkailua :) 

"I'm loving it."

Slowly but surely

Helou, musta ei ookkaa kuulunu taas vähään aikaan, kun työt sun muut reissut on pidätelly koneen äärestä. Mut nii tiistai-aamuna käytiin Sarpulan kanssa tekemässä piiiitkästä aikaa meidän oma tekemä vanha kunnon keskivartalojumppa. Onneks jaksettiin kuitenki melko hyvin vetää kaikki kolme kierrosta kunnialla loppuun;) Ensimmäisen kierroksen jälkeen muutettiin jopa jumppaa vähän rankemmaksi. Tehtiin aina yks liike kahteen kertaan 30 s palautuksilla. Eli 60 s liike, 30s lepo, 60s sama liike ja sitten 30s palautuksen jälkeen uuteen liikkeeseen. Vanha keskivartalojumppaohjelma löytyy täältä. Lopuksi venyteltiin.

       Illalla käytiin vielä biitsireeneissä pitkästä aikaa ja kyllähän se tuli huomattua, että viime kerrasta oli tosiaan kulunut viikko jos toinenkin. No, ei lopu tekeminen ainakaan kesken, jos sitä lajia haluaa oppia pelaamaan kunnolla! 

Ja vähän omia kuulumisia: eli kävin Summer Up-festareilla viikonloppuna ja oli kyllä aivan huikee meno! Lauantaina hypättiin kaverin kanssa benjihyppy ja se oli kyllä yks reissun kohokohdista!!!! Suoritus saatiin onneks videollekkin, lisään sen tänne kuhan saan sen käsiini.. Voin kertoo että pienet adrenaliinit kyllä sai hypystä. Katotaan jos seuraavaks uskaltas laskuvarjokurssille ilmottautua.. 

Kohta me lähetäänki Saaran kanssa taas biitsitreeneihin vaikka tuolla sataa vettä aivan järjettömästi. Toivotaan että loppus pian, ei oo nimittäi maailman kivoin tunne kun hiekka tarttuu IHAN joka paikkaan.. No, tietääpähän vastaantulijat treenien jälkeen että mistä sitä ollaan tulossa!

"Champions keep playing until they get it right."

- Niina

Just DO it!

Jes, pitkästä aikaa päästiin yhessä reenaamaan Niinan kanssa!! Piti siihenkin kyllä hieman aikatauluja sumplia ja lopulta mentiin salille klo 22 illalla. Onneksi tää on mahdollista Hytkeessä, johon pääsee kortilla aina 23 asti. Tästä viikosta alkoikin joukkueen 3-viikkoinen omatoimijakso, jonka ajalle valmentajat tekivät reeniohjelmat ja tänään oli voimakestävyyden vuoro. Voimakestävyysharjoittelu on vähän niinkuin kuntopiiriä kevyehköillä painoilla ja pitkillä toistomäärillä.

Reenin aluksi lämmiteltiin juoksumatolla + hieman keskivartaloa, ja itse harjoituksen tekoon meni noin tunti. Liikkeitä oli 8 ja n. 3 sarjaa 15-30 toistoja. Liikkeistä en sen enempää täällä mainitse, koska ovat valmentajamme käsialaa. Lopuksi vielä hölkät matolla.

haha, peili vähän muotoili Niinaa uuteen uskoon..

Oli tosi kiva nähdä Niinaa pitkästä aikaa ja juttua riitti puolin ja toisin. Parhainta oli kuitenkin yhdessä reenaaminen, koska silloin molemmat vaadimme toisiltamme ja tulee tehtyä oikeasti täysillä! Silloin todellakin tehdään, eikä marmateta, että kun ei jaksa, eikä ole niin helppoa löysäilläkään, kun on toisen valvovat silmät tarkkailemassa. Kyllähän se on harmittanut, kun ei olla päästy kunnolla reenaamaan yhdessä, ja reenien tehokkuuskin on väistämättä laskenut. Yksin on muutenkin niin tympeää lähteä salille mitään tekemään. Nyt on pakko vähän yrittää kiristää tahtia ja vyötä, että tuloksia rupeaisi tulemaan! Niin helposti menee laiskotteluksi näin kesällä..liian helposti. Toivottavasti tämä viikko saadaan ainakin kunnon yhteistreenit aikaiseksi Niinan kanssa, koska me molemmat halutaan tosissamme kehittyä ja saada tuloksia aikaiseksi. Ja edelleen, se ihana adrenaliinihumala motivoi eteenpäin!

Tällä viikolla ajateltiin panostaa tosiaan biitsireenaukseen enemmän ja käydä yhteisharkoissa. Onneksi itse kävin ottamassa hieman tuntumaa lauantaina. Hieman tarkoittaa tässä yhteydessä siis 4 tunnin biitsinpeluita. Hihiih! Sais vaan aurinko tulla takasin näkyviin. Ukkostaa vaan ja pilvessä niin on tosi kuuma ja hiostava, mutta siltikään ei voi ruskettua pihalla. Tympeää.

Jos urheiluvaatteita on hakusessa, niin käykääpä tsekkaamassa joukkuekaverimme vinkkaama sivusto:
http://www.sportsdirect.com/


"Remember, if you are not playing your heart out, someone else is. And when you meet her, she will win."


- Saara

Lazy feeling

Nonii taas viikko vierähti ku pieru Saharaan..Tässä on viime päivinä vähä lomailtu vaan ja reenailtu siinä sivussa. Mulla on tänään synttärit, ja olin juhlimassa niitä hyvässä ystävän seurassa Jyväskylässä pari päivää. Äkkiäkös siinä reenaaminen jää toissijaiseksi, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja piknik-eväät on valmiina korissa syömistä odottamassa. Ahh, on tämä elämää. Alkuviikosta tuli kuitenkin  onneksi jonkinverran lievitettyä tätä tämänhetkistä laiskuuskohtausta, kun maanantaina ja tiistaina oli joukkueen treenit.

Maanantaina tulikin sitten erittäin hyvä alku ei-niin-hyvälle loppuviikolle, kun parituntisten lajiharkkojen perään mentiin vielä puoleksitoista tunniksi biitsille reenaamaan Niinan ja joukkuekaverimme Empun kanssa. Biitsitreenit on jääneet joukkueen treenien myötä vähemmälle, joten oli mukava pitkästä aikaa käydä reenailemassa myös sitä. Lajit ja pallot ovat vaan keskenään niin erilaisia, että sekasinhan siinä menee vähemmästäkin kun molempia reenaa yhtä aikaa. Jotain harjoitusta olisi kuitenkin mukava saada parinakin Niinan kanssa, vaikka lähinnä itsellemme kokemusta menemmekin hakemaan parista tai ainakin yhdestä biitsiturnauksesta kesän lopulla.

Tiistaina reeneissä oli väkikato ja meitä oli vain 5. Niinakaan ei päässyt työesteiden takia paikalle. Lajiosuus menikin jotenkin laiskanpuoleisesti, enkä ainakaan itse saanut ihan kaikkea irti, jalat olikin jotenkin puhki varmaan eilisestä töissä seisomisesta sekä 3,5h reenaamisesta..niin ja olihan mulla tiistainakin aamuvuoro ja seisomistahan se työ onkin. Lisäksi jotenkin olen nukkunut huonosti ja yöunet on jääneet vain johonkin 3 tuntiin per yö.. Liekö sekin jaloissa painanut. No, jokatapauksessa lajiosuuden jälkeen oli vielä puolen tunnin keskivartaloreeni sekä vähän hyppelyitä. Reenien jälkeen olikin sitte melkoisen jäykkä olo, kun hetken kerkesi istahtaa sohvalle.

Eipä tässä kummempaa kerrottavaa oikeastaan ole. Kunhan tästä Kuopioon taas kotiutuu vähän ajan päästä, niin voiskin suunnata Hytkeeseen salille vähän itseä herättelemään ja viikonloppuna vois koittaa reenata sitten kahta kauheammin ja ottaa parit lepopäivät kiinni! =) Ensi viikosta alkaakin sitten 3 viikon mittainen omatoiminen reenijakso, joten toivottavasti ja todennäköisesti ainakin biitsiringin treeneihin päästään taas Niinan kanssa paremmin, kun ei ole tänä aikana joukkueen sisäreenejä. Lisäksi vois muutenkin vähän panostaa enemmän tähän reenaamiseen ja rääkätä itteä kunnolla!



"Don't look back, something might be gaining on you."


- Saara