Well planned is half done

Tänään pidimme Niinan kanssa "suunnittelupalaverin" kesän treenausta varten. Lähinnä vaihdoimme kuulumisia, koska näkeminen viime aikoina oli jäänyt vähemmälle Niinan treenikiellon takia. Suunnitelmia pitikin laittaa jonkin verran uusiksi, koska vielä ei ole ihan varmaa, missä kunnossa Niinan selkä tulee olemaan pelikauden päätyttyä (tarkoituksemme oli aloittaa yhteinen treenaus silloin). Päätimme siis tehdä ensimmäiselle treenikuukaudelle hieman kevyemmän ja huoltavamman ohjelman, vaikka loppujen lopuksi siitä ei jäänyt puuttumaan kuin hyppelyt ja kuntopallojen heitot. Minkäs sille innokkuuksissaan voi. Ohjelmaa pitää kuitenkin tehdä sitten aina voinnin mukaan, tai muokata vielä uusiksi, jos fysioterapeutilta tai lääkäriltä tulee negatiivista sanottavaa selän kunnosta. Tämä tilanne on todella harmillinen, eikä tässä oikein auta vanha sanontakaan: "urheilija ei tervettä päivää näe". Toivotaan kuitenkin (ja minä ainakin uskon), että selkä kuntoutuu entistä ehommaksi ja ensi kaudesta saadaan Niinallekin ehjä ja kokonainen.
             Joukkueellamme on ollut muutenkin nyt paljon loukkaantumisia, mutta viime viikonlopun peleistä onnistuimme saamaan kuitenkin voitot molemmista peleistä! Tuntui myös todella hyvältä kun valmentajalta löytyi vihdoin luottoa minuakin kohtaan ja sain pelata molemmat pelit nostavana hakkurina. :)

Kesätreenauksen yhdessä Niinan kanssa aloitamme siis virallisesti 2.4. (silloin pitäisi olla pelit ja kausi ohi)
Ensimmäinen kuukausi mennään suunnilleen tällä ohjelmalla:

Ma:    1. käsipuntti 60min
Ti:      1. lenkki 30-60min                             2. keskivartalojumppa + venyttelyt 60min
Ke:     1. jalkapuntti 60min
To:     1. koordinaatiot + keppijumppa 60min
Pe:     1. uinti / vesijuoksu 60min                   2. keskivartalojumppa + venyttelyt 60min
La:     1. syvävenyttelyt 60min
Su:     1. lenkki 30-60min                             2. keskivartalojumppa + venyttelyt 60min


Tällä viikko-ohjelmalla mennään kuukausi, ja sitten vaihdetaan toiseen. (Niinan selän mukaan mennään)
Toukokuussa olisi tarkoitus (mikäli biitsikelit jo sallii.. ja nehän sallii heti kun lumet sulaa) päästä jo biitsiä pelaamaan. Korvan takana on jo yksi biitsirinki, johon voisimme päästä mukaan treenailemaan. Aikataulut ja muut pitänee sitten katsoa aina tilanteen mukaan, mutta biitsinpeluukavereista ei tule olemaan pula!

Vapun jälkeen ohjelma näyttäisi aika lailla tältä:

(biitsit pelataan tämän mukaan vapaavalintaisesti. eli aina kun keli ja kroppa sen sallii.)

Käsi- ja jalkapunttiohjelmat suunniteltiin myös tänään, sekä keskivartalojumppa. Riippuen valmentajasta, niihin saattaa tulla muutoksia kuitenkin, joten ei julkaista niitä vielä ainakaan täällä. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä perusvoimaa puntilla, eli noin 10-15 toiston sarjoja. 

Jee! Tosi innoissamme ollaan, ja nyt vain peukut pystyyn, että Niinakin saa treeniluvan pian! :) Mutta kyllä me viimeistään kesällä ollaan menossa jo, ja sitten mennään LUJAA! 

"Se mikä ei tapa - vahvistaa"

- Saara

You gotta stay strong

Viimeviikko oli yks elämäni tapahtumarikkaimmista viikoista niin huonossa kuin hyvässäkin merkityksessä. Joukkoeenjohtajan poismeno, huonot uutiset selästä ja vielä Wanhojen tanssitkin. 
Eli siis mulla on selästä kaksi alinta välilevyä revenny... Toinen niistä on ollut noin vuoden  verran revenny ja toinen muutamia kuukaisa. Aika sanattomaksi pistää, kun tajuat että oot pelannut rikkinäisellä selällä yli vuoden. Tiistaina kävin fysioterapeutilla ja noin 3-4 kk menee, että pääsen takasin pelikentille. Salitreeniä pääsen tekemään suunnilleen kuukauden päästä, mutta mulle se on kuukausi liian myöhään. Tällä hetkellä saan pelkästään kävellä ja vesijuosta. Miten voisin kuvailla tätä oloa... Tuntuu varmaan aika samalta kun tupakanpolttajasta, joka yrittää lopettaa sen. Oot jostain asiasta täysin riippuvainen ja sitten se kaikki loppuuki kuin NAPS. No mutta jos jotain positiivista pitää tästä kaikesta kaivaa, niin ainakin se, että sitten kun pääsen treenaamaan niin into on entistäkin kovempi! Innolla ootan sitä, kun päästään Saaran kanssa kesä treenaamaan ja kehittämään kuntoo ensi kautta varten!
Onneksi pieni valonpilke tässä viikossa oli kuitenkin Wanhojen tanssit!:) Wanhat meni tosi hyvin, kuin myös jatkotkin. Nyt on myös vähän haikee fiilis wanhojen takia, koska niitä ootettiin niin paljon ja niitten eteen tehtiin niin paljon töitä. Mutta ei voi muuta sanoo kun että se päivä ei tuu unohtumaan ikinä! 


Tässä oiskin prinsessapäivästä pari kuvaa! (ja jatkoilta)

Rest In Peace

Uskomatonta. Vielä toissapäivänä auto starttasi ja kyytisi vei kotisaliimme peliin. Annoit minulle ja joukkuekaverilleni Mynthon-askit, kun olit "joutunut" tarjouksen takia ostamaan niitä kolme. Uskonpa, että et vain viitsinyt kieltäytyä myyjän ehdotuksesta, niinkuin et ollut kieltäytynyt kuskaamasta pelaajia harjoituksiin tai peliinkään, vaikka olit sairaana. Olit kaikille aina niin ystävällinen ja ajattelit vain muiden parasta. Et koskaan sanonut ei. Sydämesi taisi olla niin suuri, että se ei enää kestänyt halkeamatta.
       Viime viikolla reeneissä olit jälleen kuin pikkulapsi, kun sait pallotella hetken minun ja joukkuekaverini kanssa. Näytit niin onnelliselta, niin kuin aina, kun sait olla kanssamme. Kertaakaan en nähnyt sinun olevan pahalla tuulella ja suustasi kuulin ensimmäisenä oikean kunnon savon murteen sen jälkeen kun olin Kuopioon muuttanut. Olit joukkueemme kantava voima ja jäämme kaikki kiitollisuudenvelkaan sinulle. Toivon vain, että tunsit olosi tärkeäksi, koska sitä todella olit meille kaikille.
       Vaikka itse en ehtinyt tuntea sinua kuin vasta syksystä asti, menetys tuntuu todella pahalta. Joukkueenjohtajana, tilastomiehenä sekä joka paikan höylänä omistauduit lentopallolle koko sydämestäsi, enkä usko, että löytyy ketään, kuka ei arvostaisi tekemääsi työtä. Sitä näkymätöntäkin...
       Hieman erilainen ystävänpäivä. Kun joukkue kokee jotain tällaista yhdessä, se saa kuitenkin tuntemaan vielä tiiviimpää sidettä toisiin joukkuekavereihin. Yhdessä kestämme surut ja murheet, tappiot ja ne voitotkin. Saan olla kiitollinen, että olen saanut olla osa näin ihanaa joukkuetta ja yhteisöä. Olemme kuin perhe ja tiedän, että yhdessä kasvamme vahvemmiksi niin surullisten kuin iloistenkin tapahtumien kautta.
       Lepää rauhassa.


"Koskaan ei ole liian aikaista sanoa välittävänsä - liian myöhäistä se voi olla."




- Saara

All it takes is all you've got

Tutustuimme toisiimme, yllätys yllätys, lentopallon kautta ja ystävystyimme nopeasti. Kuopioon eksyimme kumpikin omia reittejämme, mutta yhdistävä tekijä oli pelaaminen naisten 1-sarjaa Puijo Wolleyssa. Pitkillä pelireissuilla ympäri Suomea oli aikaa miettiä jo tulevaa kesää ja keksimme ajatuksen reenata yhdessä parempaan kuntoon ja tähdätä ensi kaudella vastuupelaajiksi.



Tavoitteinamme on
1) kasvattaa kuntoa ja voimaa
2) näyttää paremmalta
3) kehittyä pelaajana
4) syödä terveellisesti
5) ja tietenkin ottaa aurinkoa ja nauttia kesästä!


Niina:
 pituus: 182cm
 pelipaikka: yleispelaaja
 aloitin lentopallon: 2007 Maaningan Mahdissa
 vahvuudet: torjunta, pituus, syttyminen peleissä ja halu voittaa, valmis tekemään töitä tavoitteiden eteen
 heikkoudet: en aina anna kaikkea reeneissä, peliäly

Saara:
 pituus: 173cm
 pelipaikka: yleispelaaja/hakkuri
 aloitin lentopallon: 2005 Pudasjärven Urheilijoissa
 vahvuudet: syöttö, motivaatio kehittyä paremmaksi, kokemusta liigasta
 heikkoudet: lyhyt lentopalloilijaksi, peleissä jännittäminen


Kunhan kausi loppuu (maaliskuussa) aloitamme kirjoittamaan mahdollisimman usein ja päivittämään blogia.  Olemme suunnitelleet jo kesän reeniohjelman ja odotamme innolla, että pääsemme sitä toteuttamaan! Lisäämme ohjelman tännekin nähtäväksi ja tarkoituksena olisi myös pitää ruokapäiväkirjaa. Toivottavasti saatte tästä jotain irti, ja tämän blogin seuraaminen saisi muutkin ihmiset tekemään töitä tavoitteidensa eteen - niin urheilussa kuin elämässä ylipäätänsäkin.

                                            "Voit olla hyvä, mutta aina voit olla myös parempi"