You gotta stay strong

Viimeviikko oli yks elämäni tapahtumarikkaimmista viikoista niin huonossa kuin hyvässäkin merkityksessä. Joukkoeenjohtajan poismeno, huonot uutiset selästä ja vielä Wanhojen tanssitkin. 
Eli siis mulla on selästä kaksi alinta välilevyä revenny... Toinen niistä on ollut noin vuoden  verran revenny ja toinen muutamia kuukaisa. Aika sanattomaksi pistää, kun tajuat että oot pelannut rikkinäisellä selällä yli vuoden. Tiistaina kävin fysioterapeutilla ja noin 3-4 kk menee, että pääsen takasin pelikentille. Salitreeniä pääsen tekemään suunnilleen kuukauden päästä, mutta mulle se on kuukausi liian myöhään. Tällä hetkellä saan pelkästään kävellä ja vesijuosta. Miten voisin kuvailla tätä oloa... Tuntuu varmaan aika samalta kun tupakanpolttajasta, joka yrittää lopettaa sen. Oot jostain asiasta täysin riippuvainen ja sitten se kaikki loppuuki kuin NAPS. No mutta jos jotain positiivista pitää tästä kaikesta kaivaa, niin ainakin se, että sitten kun pääsen treenaamaan niin into on entistäkin kovempi! Innolla ootan sitä, kun päästään Saaran kanssa kesä treenaamaan ja kehittämään kuntoo ensi kautta varten!
Onneksi pieni valonpilke tässä viikossa oli kuitenkin Wanhojen tanssit!:) Wanhat meni tosi hyvin, kuin myös jatkotkin. Nyt on myös vähän haikee fiilis wanhojen takia, koska niitä ootettiin niin paljon ja niitten eteen tehtiin niin paljon töitä. Mutta ei voi muuta sanoo kun että se päivä ei tuu unohtumaan ikinä! 


Tässä oiskin prinsessapäivästä pari kuvaa! (ja jatkoilta)

''Kaikki mikä ei tapa vahvistaa''

- Niina