Eikait se auta!

Nyt on taas jääny parilta päivältä päivittämättä blogia, kun on ollut kaikenlaisia kiireitä.. Mulla on tää viikko ollut paljon töitä ja rytmi on ollut melkeenpä töistä reeneihin ja reeneistä nukkuun ja nukkumasta reeneihin ja reeneistä töihin -tyylistä! Mutta palataampa siis pari päivää ajassa taaksepäin..

Keskiviikkona oli ohjelmassa jalkapuntti ja aikataulutuksista johtuen käytiin tekemässä se eri aikaan. Tää oli nyt toinen kerta, kun tehtiin uutta jalkapunttiohjelmaa ja kyllähän se tuntui taas oikeenkin hapokkaalta. Tosi hyvä, kun meillä on tuo viikko-ohjelma, niin ei tarvi joka päivä miettiä erikseen, että mitä sitä kävis tekemässä..

Torstaina suunnattiin Niinan kanssa uimahallille ja tehtiin ensin keskivartalojumppa (n. 40min) uuden ohjelman mukaan ja sen jälkeen vesijuoksemaan 40 minuutiksi. Keskivartalo meni jo paljon paremmin kuin ekalla kerralla ja tuli todistettua, että aina ne ekat kerrat uusia ohjelmia tehdessä on pahimpia. Meinas se kyllä melkeen itku taas tulla muutamassa kohdassa, mutta kiukulla ja sisulla maaliin! Kuntopiirin jälkeen oli tosi ihana pulahtaa viileään veteen.

Olin viime yön töissä ja sieltä sitten samoilla silmillä aamulla puntteilemaan Niinan kanssa. Tehtiin uusi käsipunttiohjelma ja se vaikutti tosi rankalta ja mukavalta. Kyllä nyt taas jaksaa puurtaa kun on uudet ohjelmat. Hihii!

Käsipuntti 2:

1. Yliveto 3x10

- ojentajat käsipainolla 3x10

2. Vinopenkki 3x10

- iskulyönti kiekolla 3x10+10

3. Hauiskääntö seisten tangolla 3x10

- vipunosto eteen 3x10

4. Ylöstyöntö niskan takaa 3x10

- kairaus 3x10+10

5. Kulmasoutu 3x10

- punnerrus jalat penkillä 3xmax

Puntin jälkeen pääsin minäkin nukkumaan ja Niina tais kävästä koulussa. Illasta käytiin sitten vielä juoksemassa portaita Puijolla. 1,5h reeni portaissa tuntui kyllä melkoselta! Tuli huomattua, että kuitenkin mukavasti aina palautuukin, vaikka syke nouseekin suht korkealle aina portaiden yläpäässä. Tänään tehostettiin treeniä viime viikkoisesta ja lisättiin juoksukertoja. Kyllä portaiden juurella tuli aina semmoinen olo, että taasko nää pitää juosta ylös, kun se alasmenokin on niin hidasta, mutta motoksi muotoutui "eikait se auta" ja sitten mentiin. Lopuksi tuttu "tappojuoksu" ja pääsi hyvillä mielin kotiin seurailemaan Suomileijonien peliä. Huominen lepopäivä reenistä kuulostaa tällä hetkellä täydelliseltä ja onhan meillä luvassa pientä mukavaa joukkueen kanssa päättärien muodossa.